Järki-lehti

Hyvin löydetty!

Järki-lehti on uusi järkevien ihmisten aikakauslehti. Järki-lehti keskittyy ottamaan asioista selvää ja tarjoamaan faktat faktoina. Järki-lehti ei ole kenenkään äänitorvi, vaan pyrkii ideologioiden ja valmiiden vastauksien sijaan tarjoamaan mielenkiintoista ja ajatuksiaherättävää luettavaa kenelle tahansa.

Open Close

Talouskasvu, tuo sosialismin ongelma

kestomarkus

Hän katsoi ylös lasistaan. Hän ei tuntenut juhlista oikeastaan ketään, joten ystävän ollessa tupakalla, hän keskittyi tarkkailuun. Juhlaväki oli muodostanut pieniä ryhmiä, joissa keskusteltiin ties mistäkin aiheesta. Jotkut puolsivat huumeiden dekriminalisaatiota; pitäisikö laittaa verolle vai ei. Onko abortti oikein? Läheisimmässä ryhmässä keskusteltiin taloudesta. Hän lähestyi tätä ryhmää. “Sanoit sä, että talouskasvu on sosialistien ongelma?” hän kysyi arasti ja jatkoi “Sehän on markkinatalouden, siis kapitalismin perusajatus!”

Markkinatalous on, kuten nimikin kertoo, markkina. Sen tarkoitus ei ole kasvaa, sen tarkoitus on mahdollistaa kaupankäynti. Talouskasvu on usein tervetullut ilmiö, kun kaupasta syntyy lisää arvoa, mutta mitenkään välttämätöntä se ei ole. Kilpailu yritysten välillä hidastaa yritysten kasvua, mikä on markkinataloudessa toimiville yrityksille huono asia. Kuluttajille on hyvä asia kun yritykset joutuvat tuottamaan edullisempia ja kestävämpiä tuotteita.

Miksi sitten kapitalistit puhuu aina talouskasvusta? Pakko saada talous kasvamaan ja pakko saada yritykset kasvamaan ja kaikki vaan kasvamaan?

Yritysten kannattaa totta kai kasvaa, että ne tavoittavat enemmän asiakkaita. Kun yritys kasvaa, voi se hankkia enemmän asiakkaita. Kun talous on laskussa, on kuluttajilla vähemmän rahaa mitä käyttää. Jos yrityksen liiketoiminta on kuluttajalle vähemmän tärkeää kuin säästäminen, tulee yritys väistämättä kärsimään. Mediakohu siitä, että talouden on kasvettava, tarkoittaa sitä, että yritysten johdot ovat huolissaan tulevaisuudestaan.

“Mediakohu siitä, että talouden on kasvettava, tarkoittaa sitä, että yritysten johdot ovat huolissaan tulevaisuudestaan.”

Hän pyöräytti sangriaansa pari kierrosta lasissa. ”Miten tää liittyy sosialismiin? Toihan kuulostaa ihan kapitalismilta?”

Yritykset kantavat tiettyä riskiä. Huonossa tilanteessa ne menevät konkurssiin – markkinataloudessa siis – mutta nykyisessä epä-(suonet-anteeksi)-kapitalistisessa yhteiskunnassa kuvio on hieman monimutkaisempi. Valtio on ottanut työkseen maksaa kansalaisille erittäin paljon rahaa; maksuton opiskelu, julkinen terveydenhuolto, kansaneläke, lapsilisä, ja myös epäsuorasti yritysten kautta vastaavat tuet. Samaan aikaan valtio kerää veroja sekä kansalaisilta että epäsuorasti yritysten kautta. Jos talous luhistuu, alkavat ihmiset säästää rahaa, yritykset menevät konkurssiin, eikä valtiolla ole mitään mitä verottaa. Työttömät eivät maksa tuloveroja, kun ei ole yrityksiä pystyssä. Huomaathan myös, että valtion korkeat verot ruokkivat tätä kierrettä nostamalla hinnat niin korkealle, että ihmiset mieluummin säästävät?

Talouskasvu on usein tervetullut ilmiö kun kaupasta syntyy lisää arvoa, mutta mitenkään välttämätöntä se ei ole. Kuva: Gerd Altmann

Talouskasvu on usein tervetullut ilmiö kun kaupasta syntyy lisää arvoa, mutta mitenkään välttämätöntä se ei ole. Kuva: Gerd Altmann

 

Häntä alkoi toden teolla ärsyttää tämä paasaaminen. ”Edelleen, tää on markkinatalouden ongelma.” Hän harkitsi jopa poistumista; determinismi vastaan vapaa tahto -keskustelua.

Saatoit huomata yllä, että valtio – verottaessaan rahat ensin – maksaa sitä ulos. Tämä on tärkein kysymys kaikista: Miten valtio tietää, että sitä rahaa tulee? Vaikkemme elä Neuvostoliiton suunnitelmataloudessa, on valtion (eli sen virkailijoiden) suunniteltava jonkin verran tulevaa. Tämän takia lasketaan jatkuvasti uutta rahaa liikkeelle, että kulutus pysyisi käynnissä. Ongelma ei tosin kiinnosta markkinataloutta itseään, koska markkina tarjoaa ainoastaan tuotteita ja palveluita. Ongelma kiinnostaa sosialistista, tai sosialistisia piirteitä omaavia, valtioita. Kansa tulee pettymään pahan kerran, jos koulutuksesta joutuu leikkaamaan, saati jos eläkkeet jää maksamatta.

No miten ne yritykset sitten? Eikö ne ookaan vain ahneita?”

Kyllähän ne tavallaan ovat, aivan kuten ihmiset yleensä ja valtiot, jotka heistä koostuvat. Tästä syystä jotkut ovat hankkineet itselleen monopoliaseman, joko lainsäädännön kautta tai valtion erityispalveluilla. Yritys voi myös kasvaa (paremman termin puuttuessa) epämarkkinallisin keinoin niin suureksi, ettei kilpailu pääse siihen käsiksi. Hyvä esimerkki on ruokakauppaketju, jolle ihme kyllä myönnetään rakennuslupia, mutta ei kilpailijalle. Haistatko palaneen korruption käryn?

Huikka sangriaa. Hetken mietintätauko. Häneltä odotettiin vastausta. ”Eiks toi oo just sitä kapitalistista ahneutta, edelleen?”

Mieti asiaa yrityksen kannalta. Yrityksen kannalta nimenomaan markkinataloudessa, ei sekataloudessa tai sosialismissa. Yritykset haluavat itselleen suuremman siivun markkinoista; koko ajan taistellaan asiakkaista. Kukaan ei halua ostaa mitään kallista. Kokonaan uudet teknologiat uhkaavat kumota vanhat vakiintuneet yritykset. Valtion eläke- ja työttömyysjärjestelmä tekee työntekijöiden pitämisestä hirvittävän kallista. Aseta itsesi siihen asemaan. Kaikki me tässä ympärillä olemme kilpailijoita, veroja, tullimaksuja ja virastojen tarkastajia. Jos joku voisi ottaa kaikki vastoinkäymiset pois, tai edes lievästi keventää niiden vaikutusta, etkö ottaisi sitä apua vastaan? Etkö alkaisi jopa luottaa jatkuvaan apuun?

Hän katsoi ympärilleen. Markkinatalous on aina ahdistanut häntä, eikä hän pitänyt tunteesta, että kaikki nämä olisivat hänen kilpailijoitaan. Hän sanoi ensimmäisen mieleen tulevan asian: ”Mutta valtiohan huolehtii meistä! Se tarjoo hyvinvointii!”

Talouskasvun ansiosta valtio tarjoaa hyvinvointia! Koska on jotain, jota verottaa. Eikä tässä kannata olla liian utopistinen. Ihmiset tykkäävät ilmaisista asioista. Vaikka nämä asiat eivät ole ilmaisia, ei automaattisesti, ”itsestään”, maksettavia maksuja nähdä. Ihmismieli ei vaan käsitä veroja osaksi hintaa. Tämä on läheistä sukua Ruotsissa tehdylle tutkimukselle, jossa valtiolta tuleva tuki ei juurikaan vaikuttanut ihmisten määrittelemään arvoon. Silloinkin kun näkee jostain, paljonko veroihin menee rahaa, on reaktio yleensä, että elämässä ei ole pakollista kuin kuolema ja verot (ja verot unohdetaan), tai mieleen tulee, miten valtio antaa myös rahaa takaisin. Se takaisin annettava raha ei tosin aina riitä. Valtio laskee monimutkaisia kuluttajahintaindeksejä ja suunnittelee verotuloja sen mukaan, että kansa ei näkisi nälkää, mutta joskus asuntojen hinnat voivat nousta niin korkealle, ettei veroista enää voikaan maksaa kunnon asumistukea. Tämä on nimenomaan sosialismin ongelma talouskasvun suhteen.

“Eikä tässä kannata olla liian utopistinen. Ihmiset tykkäävät ilmaisista asioista.”

Hän alkoi muistella kuitteja, joissa lukee erikseen arvonlisäveroton hinta. Erästä kuvaa Suomen Markan ajalta, jossa huoltoasema oli hinnoitellut bensiinin ilman veroa ja merkinnyt veron erikseen viereen. ”Miten tähän on sit tullu? Jos tää on niin paha, ni miksei me kaaduta ku Neuvostoliitto?”

Neuvostoliitolla oli paljon muitakin ongelmia, joista vähin ei ole pitkät diktatuurikaudet. Diktatuureille ominaista on palkata tai muutoin hankkia organisaatioon ainoastaan epäpäteviä ihmisiä, jottei kukaan voi syrjäyttää vallanpitäjää. Organisaation ulkopuoliset uhat hoidetaan muilla tavoin pois päiviltä. Useimmissa valtioissa valtakausia on rajoitettu, ettei samanlaista typeryyden jalostamista pääsisi syntymään. Kuitenkin lupaus, jonka alkuperäiset sosialistit antoivat – jota Neuvostoliitossa yritettiin toteuttaa – on sen verran houkutteleva kaikille, että olemme omaksuneet siitä tiettyjä osia politiikkaan. Kauniista ajatuksesta huolimatta se on kuin myrkky yhteiskunnan viinissä. Se vaikuttaa hitaasti. Se aiheuttaa kansalle riippuvuutta. Samalla se tuhoaa taloutta. Neuvostoliiton jälkeen annos on sen verran pieni, ettei siihen välttämättä kuole koskaan, mutta mikä vain uutinen terveydenhuollon tai lapsilisien leikkaamisesta osoittaa, miten riippuvaiseksi kansa on myrkystä tullut.

Sitten hänellä välähti. ”Eiks yrityksillä oo sit sama juttu? Eiks toimari haluu olla kauan duunis ja saada paljo bonuksia ja kaikkee?”

Tämä on mielenkiintoinen seikka. Joissain määrin tuo on totta. Vasta perustettuihin yrityksiin kuuluu epävirallisen säännön mukaan palkata perustajia pätevämpiä henkilöitä. Tämä toimii varmistuksena siitä, että työt tulee tehtyä. Perustajan egolle se voi olla kova kolhaisu. Yritysten sisällä on usein hallitus, joka valvoo, että yritystoiminta ei tähtää typeryyteen tai pikaiseen tuhoon. Hallitus, koostuen ihmisistä, on totta kai myös ahne ja omia etujaan valvova, mutta hallituksissa istuvilla henkilöillä on maine vaakalaudalla. Niin on myös muulla yritysjohdolla; haluaisitko itse palkata henkilön, jolla on huono maine? Jos tämä ei riitä, niin työntekijät voivat hakeutua muihin yrityksiin tai perustaa omia. Jos tämäkään ei riitä, niin huonosti johdettu yritys menee konkurssiin.

Eiks valtiollakin oo sama juttu? Siis poliitikkojen maine ja kaikki?”

Valtion virkailijoilla on totta kai jonkin verran mainetta vaakalaudalla. Huonona puolena on, että valtaa on rajoitetun ajan. Yrityksessä valtakausi on lähempänä diktatuuria, mutta valtiolla ei ole yrityksen sisäänrakennettuja valvontamekanismeja. Toiseen maahan muuttaminen on vaikeaa, kaikki siteet kun ovat omaan asuinmaahan. Muuttaminen on myös turhaa, kun kaikkien maiden valtiot muistuttavat toisiaan. Kansa on tottunut siihen, että poliitikon takki kääntyy tuulessa kuin viiri. Kansaa ei myöskään voi miellyttää demokraattisin keinoin, kuten Kenneth Arrow osoitti jo 1950-luvulla. Siksi valtion pesti ei kannusta suoriutumaan, vaan nauttimaan palkasta sen ajan kun sitä saa.

children-704450_1280

Hän melkein uskoi kuulemaansa, mutta yksi seikka jäi hiertämään. ”Mites sit ne hyvinvointipalvelut? Jos meille jää enemmän palkkaa niin sithän me ostetaan ite kaikki eläkkeet ja kaikki… Mitä jos meil ei oo varaa?”

On totta, että markkinataloudessa eläkkeet ja vakuutukset ostetaan itse. Jos tosin odotat suurta eläkettä, oletko varma ettet ahnehdi? Oletko varma, että odotukset ovat linjassa sen kanssa, mistä nyt voit säästää? Nuo kysymykset varmasti loukkaavat (tarkoituksetta!) pientuloisia, joille ”mikä vain” on ”enemmän kuin nyt”. On vaan ikävää, miten valtio on nostanut ihmisten odotuksia vanhuuspäivien suhteen. Kannattaa pitää myös mielessä miten valtio aiheuttaa hintojen nousua; edellä mainitut verot ja byrokratiakustannukset. Kilpailu vakuutusyhtiöiden ja sijoituskohteiden välillä tuo kustannuksia alas, mitä ei tapahdu valtiossa vaan ainoastaan markkinoilla. Ihminen voi järjestää eläkkeensä monin tavoin. Kautta aikain hyvä suunnitelma on oma asunto, joka vähentää asumiskuluja. Mikä vain eläkesäästö, esimerkiksi rahastossa, on kansaneläkettä enemmän. Ruokaa ei ehkä nykyään voi viljellä yhtä helposti kuin ennen, mutta voi ainakin toivoa edullisempaa ruokaa tulevaisuudessa. Markkinatalous ei ole täydellinen järjestelmä, eikä se lupaa utopiaa. Eikö ole parempi olla antamatta lupauksia, joita ei lopulta voi koskaan pitää?

Hän vetäytyi sangriansa kanssa pohdiskelemaan vastausta.

Kirjoittajasta: mjt

Markus Törnqvist on oman yrityksensä teknologiajohtaja ja oman onnensa seppä. Myös joogi, jota kiinnostaa matalemmaksi kulttuuriksi katsottu taide.

Ei kommentteja.

Jätä kommentti

Comment form

Kaikki tähdellä(*) merkityt kentät ovat pakollisia