Järki-lehti

Hyvin löydetty!

Järki-lehti on uusi järkevien ihmisten aikakauslehti. Järki-lehti keskittyy ottamaan asioista selvää ja tarjoamaan faktat faktoina. Järki-lehti ei ole kenenkään äänitorvi, vaan pyrkii ideologioiden ja valmiiden vastauksien sijaan tarjoamaan mielenkiintoista ja ajatuksiaherättävää luettavaa kenelle tahansa.

Open Close

Pyöräilystä ja ihmisluonnosta

Alkoi jo tuntua elämä tyhjältä ja liian rauhalliselta, kun homoliitot laillistettiin, eikä persut oo sanoneet mitään tarpeeksi tyhmää, jotta saataisiin aikaan jotain sopivasti ihmisiä jakavaa ja suututtavaa poliittista skismaa. Onneksi lempiharrastuksestani polkupyöräilystä on nyt tän yhden marttyyrin kautta saatu uusi kulttuurisota aikaiseksi. Naapurienkin rikoksista syyttämän miehen kun kerrotaan ajaneen Meilahdessa 12.8. tahallaan polkupyöräilijän eteen opettaakseen tätä, ja pyöräilijä kuoli törmäyksestä.

Se, mitä tälle yhdelle pyöräilijälle tapahtui, oli ihan hirveää, ja koko tarinalla oli tärkeä opetus. Eli se, että kaikki yrittäisi olla huomaavaisia muita kohtaan liikenteessä.

pyörä

Sen sijaan ihmiset tekee just päinvastoin, ihan niin kuin ihmisluontoon ikävä kyllä kuuluu. Ketään ei kiinnosta skarpata ja miettiä omaa käyttäytymistä muiden näkökulmasta. Kaikki jakautuu toisiaan kuuntelemattomiin klikkeihin ja alkaa perustella itselleen, miksi juuri oma porukka käyttäytyy hyvin ja muissa heimoissa on vikaa. Kun polkupyöräilijät on saaneet liikaa liian myönteistä julkisuutta, jalankulkijat on kateellisia ja alkaa huutaa aina, kun näkee pyöräilijän jalkakäytävällä. Kun autoilijat näkee punasia päin ajavan polkupyöräilijän, ne kaasuttaa ihan vaan pelotellakseen ja muistuttaakseen pyöräilijää liikennesäännöistä.

Ja ihan yhtälailla polkupyöräilijätkin ratsastaa tän yhden kuolleen tyypin muistolla. Kyseessä on yksittäistapaus. Silloin, kun rasistit höpöttää typeriä juttujaan, ihmisillä jostain syystä toimii ne koulussa opetetut tilastollisen päättelyn periaatteet ja muistetaan todeta, että yksittäistapauksista ei voi tehdä kovin laajoja päätelmiä. Mutta sen sijaan tässä tapauksessa yksi kuollut pyöräilijä jotenkin on hyvää todistusaineistoa koko Helsingin autoilijapopulaation kulttuurista ja asennevammoista?

Tällainen ryhmiin jakautuminen ja asioiden politisoiminen on hirveän vahvasti ihmisluonnossa. Homo sapiens on sosiaalinen eläin, ja ihmiset jakautuu toisiaan vihaaviin heimoihin luonnostaan. Musta on tosi ikävää, ettei ihmiset tiedosta tätä.

Peliin kuuluu, että kaikki provosoi toisiaan ja pyrkii provosoitumaan. Huomio siirtyy muiden ihmisten elämästä ja terveydestä siihen, että voi omahyväisesti todistaa muiden olevan väärässä ja oman heimon oikeassa. Tänään itse ylitin autotien suojatietä pitkin, kääntyen pyörätieltä. Taksi oli pysähtynyt suojatien eteen jalankulkijoiden takia. Totesin, etten turhaan nouse fillarilta ja taluta sitä tien yli vaan livuin kävelyvauhtia kohti suojatietä ja nostin käteni selkeästi suoraan sivulle näyttääkseni kääntymisaikeeni. No, autoillahan on tuossa tilanteessa etuajo-oikeus, joten taksi päätti lähteä liikkeelle!

Siis valuin polkupyörällä kävelyvauhtia suojatielle, ja suojatien eteen pysähtynyt taksi oli selkeästi huomannut minut ja aikeeni tulla suojatielle. Tästä huolimatta taksi päätti lähteä liikkeelle. On vaikea kuvitella tässä vaiheessa muuta motiivia taksille kuin halu “kouluttaa” minua. Ja eihän se törmäys taksiin olisi sattunut.

Ja eihän siinä mitään: jos ei ole väistämisvelvollisuutta, niin laki on tietysti auton puolella. Ihmisten terveydellä ei ole väliä, eikä omista oikeuksista tarvitse antaa tippaakaan periksi, kunhan noudattaa mustavalkoisesti liikennesääntöjä. Kohlbergin moraalipsykologisen teorian mukaan tavalliset ihmiset eivät kykene soveltamaan empatiaa muita ihmisiä kohtaan päätellessään mikä on oikein ja mikä väärin. Ihmisille riittää, että toimii lain kirjaimen mukaan.

Mulla itselläni on pyöräilijänä usein ihan sama alkukantainen tarve kouluttaa jalankulkijoita, jotka kävelee pyörätiellä. Ajaa liian läheltä ohi ja vähän säikäyttää. Mutten nykyään tee niin, koska en ole kusipää.

riita

Aiemmin kesällä postitalon edessä seisoi tyttö, joka oli pysähtynyt parantelemaan kampaustaan bussipysäkin heijastuksesta. Tyttö seisoi puolisen minuuttia pyörätiellä ilman hajuakaan ympäröivästä maailmasta. Soitin kelloani ja huusin. En saanut pyörää pysähtymään ajoissa, joten heitin sitten naamalleni tytön eteen. Yhdet kivat pellavahousut meni pilalle, ja sain polveen koko kesän kestäneen ruhjeen. Monesti on käynyt mielessä, että olisi tehnyt mieli antaa tytölle opetus. Mutta sitten toisaalta: mun kärsimykseni oli varmaan aika pientä verrattuna siihen, mitä tytölle olisi käynyt, kun 90-kiloinen kundi olisi tullut fillarin kanssa niskaan huomaamatta.

Olisi tärkeää yrittää nähdä asiat aina muidenkin kannalta. Olla ylireagoimatta, kun joku rikkoo sääntöjä, jos kenenkään turvallisuus ei oikeasti ollut uhattuna. Yrittää ottaa muiden tielläliikkujien tarpeet huomioon, vaikkei liikennesäännöt sitä käskisikään.

Kaikkien liikennevälineiden käyttäjistä löytyy kusipäitä. Yksittäistapauksiin tarttuminen on kuitenkin typerää. Fakta on, että Helsingissä on kohtuullisen turvallista pyöräillä. Helsingissä pyöräilijöiden kuolemat ovat vähentyneet 2000-luvulla pyöräilyn “räjähdysmäisestä” lisääntymisestä huolimatta. Kaikkeen pyöräilyyn liittyy aina riskejä, mutta itse olen tehnyt tietoisen valinnan olla pelkäämättä ja vihaamatta autoilijoita. Olen päättänyt, etten näe autoilijoita jonain vieraana ja vihamielisenä heimona. En aio yleistää kokemuksiani yksittäisten varomattomien tai huonosti käyttäytyvien autoilijoiden törttöilyistä kaikkiin autoilijoihin.

Ja ihan vaan kannustaakseni ja luodakseni positiivista ilmapiiriä olen päättänyt hymyillä ja moikata joka ikistä autoilijaa, joka pysähtyy suojatien eteen tai tajuaa kääntyessään väistää pyörätieltä tulevia pyöräilijöitä.

Kirjoittaja haluaa pysyä nimettömänä

Kirjoittajasta: Avustaja

Järki-lehteä avustava kirjoittaja.

Ei kommentteja.

Jätä kommentti

Comment form

Kaikki tähdellä(*) merkityt kentät ovat pakollisia