Järki-lehti

Hyvin löydetty!

Järki-lehti on uusi järkevien ihmisten aikakauslehti. Järki-lehti keskittyy ottamaan asioista selvää ja tarjoamaan faktat faktoina. Järki-lehti ei ole kenenkään äänitorvi, vaan pyrkii ideologioiden ja valmiiden vastauksien sijaan tarjoamaan mielenkiintoista ja ajatuksiaherättävää luettavaa kenelle tahansa.

Open Close

Oppikirjasta oppiartikkeliin – ratkaisu ketterään oppimateriaalituotantoon?

Kirjan kirjoittaminen on hidasta, entä jos sen julkaisisi palasina?

Yksi omatoimisen avoimien oppimateriaalien tuotannon suurimmista haasteista on kustantajan asettaman deadlinen puuttuminen. Esimerkiksi pelkästään allekirjoittaneella on pöytälaatikossa parikin ”melkein valmista” kirjaa, jotka odottavat viimeistelyä siihen kuntoon, että ne kehtaisi julkaista. Kaupallinen kirja taas tuli rypistettyä valmiiksi, kun deadline ja allekirjoitus seisoivat sitovassa kustannussopimuksessa.

Jumittamisilmiö ei koske pelkkiä avoimia oppimateriaaleja vaan tietokirjallisuutta yleensäkin. Suomalaisten asiantuntijoiden (ja innokkaiden harrastajien) pöytälaatikoista löytyy käsikirjoitus jos toinenkin – jonne ne myös jäävät, kun aikaa viimeistelylle tai halukasta kustantajaa ei löydy.

Ei kirjaa vaan artikkeli

Mutta onko kaikki oppimateriaali pakko julkaista kirjana? Valmis 100–200-sivuinen oppikirja on mielekäs tuote oppilaitoksiin, joissa opetussuunnitelmassa on tarkasti määritelty kurssiin kuuluvat asiat. Mutta esimerkiksi ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa kurssisisällöt vaihtelevat runsaasti. Ja lukiossa ja ammattikoulussakin nopeimmille oppijoille olisi mukava tarjota ekstraopittavaa motivaation ruokkimiseksi.

Yliopisto-opetus taas kärsii amerikkalaisista 1300-sivuisista oppikirjoista, joissa jauhetaan sadan sivun verran asiaa, joka suomalaisessa yliopistossa opetetaan kahden tunnin luennolla ja viidellätoista powerpoint-kalvolla. Tällaisten kirjojen ostattaminen on turhaa ja turhauttavaa.

Entäpä jos ongelman pilkkoisi palasiksi, ja laadukasta oppimateriaalia julkaistaisiinkin artikkeleina eikä kirjoina? Siinä missä oppikirjan kirjoittaa kesässä, voisi oppiartikkelin kirjoittaa viikonlopussa.

Artikkeli voisi palvella usein laajaa oppikirjaa paremmin.

Artikkeli voisi palvella usein laajaa oppikirjaa paremmin. Kuva: evelyngonzalez418

Oppiartikkeli olisi siis kuin oppikirja, mutta lyhyempi. Toisin kuin sanomalehti- tai tietosanakirja-artikkeli, se olisi kirjoitettu pedagogiikka edellä.

Mallia oppiartikkeliin voisi ottaa hyvästä tiedeartikkelista. Tiedeartikkelissa:

  • asiat esitetään tiiviisti ilman jaarittelua, mutta täydellisesti ja selkeästi
  • käytetään vertaisarviointia
  • merkitään lähdeviitteet.

Oppiartikkelissa voitaisiin soveltaa samoja periaatteita. Ainoa olennainen ero tiedeartikkeliin olisi se, että uuden tieteellisen tiedon sijasta artikkelissa esitetään pedagogisesti tehokkaaseen tyyliin jo vakiintunutta tietoa.

Valmiiksi pureskellulle tiedollekin on kysyntänsä

Oppiartikkelia voi kritisoida ”valmiiksi pureskellun tiedon” tarjoamisena, jota kaikki pedagogit eivät pidä oppimisen kannalta hyvänä ratkaisuna. Oppimisprosessin kannalta on varmaankin hyvä, jos tieto rakennetaan itse, mutta aina siihen ei riitä aika.


Pilviväylään tai omaan lehteen?

Laadukkaat artikkelit olisivat oivallinen tuote Opetuksen pilviväylä –hanketta ajatellen. Opettajat voivat koota artikkeleista laajempia kokonaisuuksia omille kursseilleen.

Verkko-opetuksen ja digitaalisen oppimateriaalin mahdollisuudet ovat huomattavasti laajemmat kuin pelkästään tekstiä ja kuvia sisältävän artikkelin. Staattisilla artikkeleilla, joissa on faktat selkeästi esitettynä ja huolellisesti valikoiduilla harjoitustehtävillä varustettuna, on kuitenkin edelleen paikkansa oppimateriaalina.

Onko idea uusi? Ehkä käsitteenä kyllä, mutta asiana ei, ainakaan täysin. Matematiikkalehti Solmun jotkut artikkelit täyttävät tämän kriteerin, esimerkiksi tämä sinin yhteenlaskukaavaa käsittelevä artikkeli. Lähdeviitteet puuttuvat usein, koska kyse on asioista, jotka löytyvät lähes mistä tahansa yliopisto-oppikirjasta. Varsinaista vertaisarviointia ei ole, mutta päätoimittaja on kokenut matemaatikko, mikä ajaa käytännössä saman asian.

Suomen pienellä kielialueella kaupalliselle, tilausmaksuihin perustuvalle oppiartikkelilehdelle (painetusta puhumattakaan) tuskin on menestymisen mahdollisuuksia, mutta vapaaehtoisvoimin ylläpidetty, avoimesti lisensoitu verkkolehti saattaisi löytää tekijä- ja lukijakunnan.

Avoin lisensointi mahdollistaisi paitsi materiaalin helpon hyödyntämisen opetuksessa, myös artikkelien myöhemmän koonnin kirjaksi.

Vai onko kirja jo vanhentunut media?

Onko kirja vanhentunut?

Elääkö painettu kirja jo viimeisiä aikojaan? Kuva: PublicDomainPictures

Uskon, että painetuilla kirjoilla, sähkökirjoista puhumattakaan, on vielä pitkään kysyntää. Kaikki on kuitenkin mahdollista: esimerkiksi teknologiasiirtymä kuvaputkinäytöistä litteisiin näyttöihin tapahtui muutamassa vuodessa. On mahdollista, että siirtyminen paperioppikirjoista sähköisiin tapahtuu samalla tavalla. Mielenkiintoista on myös nähdä, tappaako seuraava lama sanomalehtien erillisen aamujakelun.

Käytännössä kaikki tieto, joka löytyy kirjoista, löytyy nykyään internetistä. Netissä tieto on hajallaan ja oppimisen kannalta epätarkoituksenmukaisessa muodossa. Huolellisesti laadittu oppiartikkeli säästää opiskelijalta tiedonhaun vaivan ja lähdeviitteineen jatko-opastaa syvällisempää tietoa kaipaavan oppijan sen lähteille.


 

Vesa Linja-ahoVesa Linja-aho

Kirjoittaja on lehtori ja Avoimet oppimateriaalit ry:n puheenjohtaja 

 

 

 


 

Kirjoittajasta: Avustaja

Järki-lehteä avustava kirjoittaja.

2 comments

Jätä kommentti

Comment form

Kaikki tähdellä(*) merkityt kentät ovat pakollisia