Järki-lehti

Hyvin löydetty!

Järki-lehti on uusi järkevien ihmisten aikakauslehti. Järki-lehti keskittyy ottamaan asioista selvää ja tarjoamaan faktat faktoina. Järki-lehti ei ole kenenkään äänitorvi, vaan pyrkii ideologioiden ja valmiiden vastauksien sijaan tarjoamaan mielenkiintoista ja ajatuksiaherättävää luettavaa kenelle tahansa.

Open Close

Kaivon myrkyttäminen – argumentointivirhe vai käytännön välttämättömyys?

 

Koska toistuvan huuhaaväitteen esittäminen on huomattavasti helpompaa kuin sen uskottava kumoaminen, kannattaa kaivoja myrkyttää surutta, mutta harkiten.

Jos jokin asia herättää minussa “miksi näitä ei opeteta koulussa”-tuntemuksen, niin se on yleisimmät argumentointivirheet. Höpöhöpöpuhe on helpompaa tunnistaa höpöhöpöpuheeksi, kun pystyy nimeämään täsmällisesti, mikä siinä on höpöhöpöä ja miksi.
 
Mutta: vielä argumentointivirheitä ärsyttävämpi asia on argumentointivirheiden väärinymmärtäminen. Ad hominem ei ole argumentointivirhe, jos väitteellä todella on tekemistä toisen persoonan kanssa: esimerkiksi jos joku on soittanut neljä perätöntä tulipaloilmoitusta hätäkeskukseen, on ihan rationaalista olettaa, että viideskin puhelu on perätön, ellei muista syistä muuta johdu.
 
Kalteva pinta on politiikassa valitettavan yleinen argumentointivirhe: on selvää että homoliittojen laillistaminen ei johda pedofiliaan tai eläinavioliittoihin. Sen sijaan autojen satelliittiseuranta tai sormenjälkien kerääminen passirekisteriin voi johtaa näiden tietojen väärinkäyttöön, eikä tämä ole argumentointivirhe. Jos sormenjälkiä ei ole kerätty rekisteriin, niitä ei voida myöskään väärinkäyttää. Eikä vaatia käytettäväksi muuhunkaan.
 
Kaivon myrkyttäminen, joka on ad hominemin alalaji, on argumentaatiovirhe, jossa debatoija koitetaan etukäteen saattaa huonoon valoon. Nimi tulee vanhasta sotataktiikasta, jossa vetäytyvä armeija myrkytti kaivot, jotta vihollisjoukot heikkenisivät. Myrkytetystä kaivosta ei kannata nostaa enää milloinkaan vettä, samoin kuin kerran huonossa valossa olleelta lähteeltä ei kannata enää ikinä ottaa mitään tietoa. “Koska Matti on uusnatsi/uskovainen/kommunisti, hänen puheitaan maahanmuuttajista/evoluutiosta/taloustieteestä ei kannata ottaa vakavasti.” Argumentointivirheen tästä tekee se, että se ei puutu itse väitteeseen vaan henkilöön.
 
Lisäksi myrkyttämisperusta voi olla epäoleellinen tai täysin perätön. Esimerkiksi Wikipedia-artikkelissa mainittu “Marko on kokeillut huumeita, joten hänen mielipiteitään ei kannata ottaa huomioon” ei kestä lähempää tarkastelua: huumeita kokeilleella henkilöllä voi olla hyvinkin paljon annettavaa huumeita koskevassa keskustelussa. “Vesa Linja-aho on aiemmin julkisesti puolustanut ihmisten ja eläinten välisiä liittoja” olisi taas homoliittojen vastustajan suusta kaivon myrkytys. Se olisi epätosi mustamaalaus. Jos samaa heittoa käytettäisiin vaikkapa sähköherkkyyttä koskevien kirjoitusteni mitätöimiseen, yhdistyisi siinä näppärästi sekä perättömyys että epäoleellisuus. Sähköherkkyydestä voi olla hyvin perillä vaikka kannattaisi eläinavioliitoja.
 
Väitän kuitenkin, että kaivon myrkyttäminen on käytännössä pakollinen paha pseudotiedettä ja humpuukia vastaan taisteltaessa. Perusongelma skeptikolla kun on se, että
 
humpuukiväitteen esittäminen vie noin 5 sekuntia, mutta sen uskottava kumoaminen vie noin 5 minuuttia.

Tämä korostuu erityisesti televisiodebateissa. Retorinen temppu, jossa hömppäveikko käyttää hyväkseen edellä mainittua epäsuhtaa, on nimetty osuvasti Gish Gallopiksi kreationisti Duane Gishin mukaan. Gish Gallopissa puoskari syytää perättömiä väitteitä sellaisella tahdilla, että väittelykumppani ei kerta kaikkiaan ehdi vastaamaan niihin kaikkiin.
 
Monen huuhaaväitteen levittämisen takana on pieni ja äänekäs aktivistijoukko, olipa kyse rokotevastaisuudesta, sähköherkkyydestä tai holokaustin kiistämisestä. Jos tältä aktivistiporukalta saadaan nykäistyä matto alta niin, että uskottavuus suuren yleisön silmissä putoaa, ei tarvitse joka kerta erikseen lähteä liikkeelle perusasioista tai käydä pitkää eipäs-juupas-väittelyä. Tahon saama huuhaaleima helpottaa myös toimittajien työtä: etenkin verkkotoimituksissa on niin kiire, että asiantuntijana esiintyvän puoskarin taustojen tarkistaminen jää puolitiehen. Jos taas jokin viidestä ensimmäisistä Google-osumista kertoo tahon epäluotettavuudesta, toimittaja voi etsiä neutraalimman asiantuntijan.
 
Skepsiksen Huuhaa-palkinto on esimerkki onnistuneesta ja mielekkäästä kaivon myrkyttämisestä. Kun Valkee, Rokotusinfo ry ja J. Kärkkäinen Magneettimedioineen on palkittu sitkeästä työstään hömpän levittäjänä, monen asiantuntijan, toimittajan ja riviskeptikon aikaa säästyy käytettäväksi johonkin hyödyllisempään, kun voi viitata tahon saamaan Huuhaa-palkintoon.
 
Kaivon myrkyttäminen voi tuntua ilkeältä, mutta koska asiantuntijan aika on kallista ja hömpän esittämiseen vaadittavat resurssit ovat huomattavasti pienemmät kuin sen kumoamiseen vaadittavat resurssit, kannattaa kaivoja myrkytellä hyvällä omallatunnolla mutta harkiten.
 
Lisäksi se, että tieteellinen asiantuntija erikseen kommentoi huuhaaväitettä, tuo tämä – ikävä kyllä – väitteelle myös uskottavuutta. “Jos väite on humpuukia, miksi asiantuntija noin pelästyi että piti äkkiä tulla selittelemään.” Nimekkään tutkijan tylykin kommentti tuo näkyvyyttä paitsi tutkijalle itselleen, myös huuhaaväitteelle. Tämän takia monet evoluutiobiologit eivät suostu väittelemään julkisesti kreationistien kanssa. Kreationisti tavallaan “voittaa” väittelyn jo siinä, kun nimekäs tieteentekijä ylipäätään suostuu väittelemään aiheesta. Väitteen sivuuttaminen viittaamalla Huuhaa-palkintoon poistaa tämän ongelman. Ja aikaakin säästyy.

 

Vesa Linja-Aho

 

Kirjoittajasta: Avustaja

Järki-lehteä avustava kirjoittaja.

7 comments

  1. Blogi linkki says:

    Vaikka se syntyi aika sijoittaasuuria pelimerkkejä säiliön sisällä
    olematta varma ansaita , olin huolissanirahaa .

  2. Hello Dear, are you truly visiting this website regularly, if so after that you will without doubt get nice
    experience.

Jätä kommentti

Comment form

Kaikki tähdellä(*) merkityt kentät ovat pakollisia