Järki-lehti

Hyvin löydetty!

Järki-lehti on uusi järkevien ihmisten aikakauslehti. Järki-lehti keskittyy ottamaan asioista selvää ja tarjoamaan faktat faktoina. Järki-lehti ei ole kenenkään äänitorvi, vaan pyrkii ideologioiden ja valmiiden vastauksien sijaan tarjoamaan mielenkiintoista ja ajatuksiaherättävää luettavaa kenelle tahansa.

Open Close

Laihasti kesää kohti

Edellisen numeron jälkeen lumi sulanut pihalla ja ympärillä kevään kiireet pyörähtäneet käyntiin. Tässä numerossa on kyse kesäkunnosta: hoikasti ja kevyesti kesää kohti.

Lehdessä on asiaa sekä fyysisestä, että organisatorisesta laihduttamisesta. Joogaa harrastetaan ja toisaalla pyritään keventämään byrokratiaa. Lean-ajattelu alkaa olla jo vanha ja tuttu juttu tuotantotalouden puolella. Ympäri maailman on yrityksien toiminnasta onnistuneesti tehty hoikempaa ja soljuvampaa. Viraston hoikistaminen lean-ajattelun oppien mukaan taas voi olla yksinkertaisesti mahdoton tehtävä.

Tässä numerossa kokeillaan soveltaa lean-ajattelua nojatuolista käsin Kelan toimintaan. Byrokratia on tapa koittaa ratkaista isoja organisaatioita vaivaava moraalipula. Jos kaikki pitää tehdä kolmena kappaleena ja vain ja ainoastaan lakien ja asetuksien mukaisesti, ei virkamiehille pitäisi olla mahdollisuutta kohdella asiakkaitaan mielivaltaisesti. Virheiden ja väärinkäytöksien aitaaminen voi toimia, mutta samalla pystytetään valtavia esteitä toiminnan tehostamisen ja palvelun laadun parantamisen tielle. Byrokratiaan on sisäänrakennettu valtava määrä mudaa, hukkaa, turhaa, joka vuotaa rahaa kaikkeen muuhun kuin asiakkaan palvelemiseen.

Mielivallan välttäminen on tietenkin arvokas tavoite. Virastojen virkailijoilla on nykyisellään jo pelottava valta tällaisen tavallisen hallintoalamaisen näkökulmasta. Jos rajat olisivat löysemmät, voisi esimerkiksi ärsyttävästi päihdeongelmaisten asiakkaiden oikeusturva olla herkästi yhä suuremmassa vaarassa. Nykyään säännöt vähintään periaatteessa takaavat asiallisen lopputuloksen asiakkaiden kannalta.

On silti pakko ihmetellä, eikö ongelmaan olisi mitään muuta ratkaisua byrokratian, sääntöjen ja virkailijoiden lisäämisen lisäksi. Voisiko koko järjestelmää keventää ja inhimillistää?

Luottamuspulasta tässäkin on kyse. Virkailijoiden on jo työn puolesta epäiltävä rahaa hinkuvia asiakkaita. Asiakkaat taas joutuvat puolustautumaan virkailijoita vastaan “syyllinen kunnes toisin todistetaan” -hengessä ja toimittamaan joskus lannistavan lukemattomia määriä todistuksia ja asiakirjoja hakemuksiensa perusteiksi. Byrokratiaa on rakennettu suojaamaan molempia osapuolia toisiltaan. Pitäisi ehkä kysyä, mihin suuntaan syy-seuraussuhde luottamuspulan ja byrokratian välillä todellisuudessa kulkee.

Luottamus on kaksisuuntainen tie. Toisen osapuolen on aina heittäydyttävä toisen armoille ensin. Virastojen ja virastojen asiakkaiden suhteessa tie näyttää yksisuuntaisemmalta. Virkailijat voivat vaatia mitä tahansa lain mahdollistamia temppuja ja suorituksia asiakkailta. Asiakkaiden tasa-arvoiset vaikutusmahdollisuudet koostuvat käytännössä pelkästään äänestämisestä. Muutaman vuoden välein koittaa tilaisuus antaa joku äärimmäisen epäsuora signaali virkamiesten työn kehittämisen suunnasta. En tiedä onko tuo kovin tyydyttävä purkautumiskanava toiminnan kehittämisestä innostuneelle kansalaiselle.

Todellisuudessa virastot varmasti ottavat palautetta vastaan, enkä epäile hetkeäkään, etteivätkö ne kehittäisi omaa toimintaansa innokkaasti. Byrokratia ja moraalikadon pelkääminen asettanee vain epätoivoisen tiukat rajat muutoksien tekemiselle.

Organisaatioiden hoikkuus on paljon parempi itseisarvo, kuin ihmisten hoikkuus. Ihminen voi olla onnellinen, terve ja tehokas täysin riippumatta fyysisestä painostaan. Läski organisaatio taas hukkaa rahaa, tehokkuutta ja laatua. Miten sosiaaliturvasta saisi tehtyä hoikkaa? Voidaanko järjestelmää rakentaa jollain tavalla enemmän luottamuksen varaan vai onko ilmainen raha aina vain liian vaarallista jaettavaa?


 

Kirjoittajasta: Jaakko Koivula

Jaakko Koivula toimii Järki-lehden päätoimittajana. Siviilissä hän on yhteiskuntatieteiden maisteri, kuorolaulaja, projektipäällikkö ja isä.

1 comment

  1. Jaakko Koivula says:

    Tästä numerosta oli valitettavasti pakko jättää riskeistä kertovan juttusarjan toinen osa pois. Kevään kiireet ovat iskeneet professoritasolle kovaa ja vastauksia ei saatu ajoissa lehden julkaisua varten. Lohdutukseksi voi mainita, että eräs finanssialan professori ei keksinyt mitään tarpeeksi vakavaa riskiä tai uhkaa, että olisi voinut kirjoittaa vastausta.

    Keväällä kaikki on hyvin!

Jätä kommentti

Comment form

Kaikki tähdellä(*) merkityt kentät ovat pakollisia